Kirjoittaja Leena Morlin-Kokkola on erityisvarhaiskasvatuksen asiantuntija.

Viisivuotiaiden esiopetus tekee tuloaan ja elinikäisen oppimisen merkitystä korostetaan. Lapsen siirtyminen varhaiskasvatuksesta eskariin ja sieltä kouluun, eli niin sanotut nivelvaiheet,  pitää saada mahdollisimman sujuvaksi. Merkittäviä psyykkistä turvallisuutta tuovia tekijöitä koulunkäynnin alkaessa ovat hyvät kaverisuhteet ja tuttu oppimisympäristö. ”Turva tilassa, turva ryhmässä – vasta sitten oppiminen voi alkaa”. Siihen perustuu eskarin ja alkuopetuksen yhteistyö ja toistensa lähellä sijaitsevat  tilat. Kunnan sivuilla kuvataan esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä konkreettisesti.

Samoilla sivuilla kerrotaan myös kuntalaisten osallisuuden tärkeydestä. Luettuani ensimmäisen luokan oppilaiden sijoittamisesta Merttelän kouluun vanhempien tahdon vastaisesti ensi syksynä, tulee kuva, että kuntalaisten osallisuus tässä tärkeässä asiassa ei toteudu lainkaan. Lapsen etu, josta tässä vanhemmat ovat huolissaan, pitäisi aina olla kirkkaana mielessä, kun asioita valmistellaan ja päätetään.

Koulun aloitus on lapsen siihenastisen elämän suurimpia tapahtumia ja hyvä alku on asia, johon on syytä panostaa. Matka Merttelään ei ole pitkä ja ilmainen kuljetus on suunnitelmissa, mutta vanhemmilla ei varmastikaan ole tässä tärkeimpänä asiana kuljetuksen kustannukset. Tutut luokkakaverit, turvallinen koulumatka ja tutuksi tullut oppimisympäristö vaihtuvat.  Lapsen aikakäsitys on vielä kehittymätön. Jos lähellä olevasta koulusta myöhästyy, niin oven tulee varmasti joku avaamaan. Entä, kun jäät taksin kyydistä ja lapsi hätääntyy? Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta lähteä kuljettamaan itse kesken työpäivän.

Päätöstä perustellaan laillisuudella ja kustannustehokkuudella, mutta lapsen näkökulmasta se ei ole inhimillinen. Hyvä koulunaloitus on joka lapsen oikeus.