Hyvinvointiyhteiskunta on iskusana, jonka sisältö ja tarkoitus pääsee välillä hämärtymään – pidämme ilmaista peruskoulutusta, edullista terveydenhuoltoa ja luotettavia viranomaisia itsestäänselvyyksinä.

Pääsääntöisesti nuo ovat kunnissa tehtäviä palveluja.

Viimeistään koronaepidemia on osoittanut, että hyvinvointiyhteiskunta on se perälauta, joka pitää arjestamme ja meistä kaikista huolta. Sanna Marinin hallituksen ensimmäisiä tehtäviä oli reagoida ärhäkkäästi leviävään epidemiaan, ja minimoida  sen terveydelliset ja yhteiskunnalliset haitat. Marinin johdolla sekä epidemia että kansantalous saatiin pysymään kurissa: viime vuonna EU-maiden bruttokansantuote vajosi kuusi prosenttia, Suomen vain puolet tästä.

Suomalaisten yksituumaisuus ja koronakuri olivat valttia. Valtio otti 30 mrd. lainaa (paljolti kotimaista), ja rahoitti sillä yskivää julkista ja yksityistä taloutta. Yrityksiä on myös tuettu ja pääomitettu, jotta ne kestäisivät korona-ajan ja pääsisivät mukaan tulevaan nousukauteen.

Elvytysrahastosta on medioissa ollut paljon erilaista tarinaa ja uutista; tuntuu siltä, että lukuisten uutistomittajien ja oppositossa olevien poliitikkojen  silmissä on taittovika, sillä sen verran omituisia ovat  elvytsrahastoon  liittyvät arviot. Mieleen herää jopa epäilys, että harva on vaivautunut edes lukemaan koko 56-sivuista raporttia. Tiivistäen: Sanna Marinin hallitus ei vie Suomea taloudelliseen konkurssiin, sillä hallituksen puoliväliriihessä hyväksytyt raamin ylitykset ovat kokonaisuutena ottaen pienet. Tämä on se hinta, jonka me ja hallitus joudumme maksamaan koronasta. Jatkossakin Suomen velkaosuus on selvästi alle Euroopan unioin keskiarvon, vaikka julkisuudessa muuta rummutetaan.

Hallitus panostaa voimakkaasti koulutukseen ja perhepolitiikkaan. On hyvin tiedossa, että pitkällä aikavälillä koulutukseen panostaminen on taloudellisesti erittäin kannattavaa, toisaalta se on myös hyvää sosiaalipolitiikkaa. Hallitus panostaa myös tutkimukseen ja kehitystyöhön sadoilla miljoonilla. Suomen talouden ongelma on valitettavasti se, ettäerityisesti suuryritystemme innovaatio- ja investointiherkkyys ovat eurooppalaisittain  aika lailla jälkijunassa.

Yleensä lasketaan, että yrityksen tuloksesta kaksi kolmasosaa tulee rohkealla investoimisella ja omaehtoisilla tuotekehittelyllä. Pitkän päälle pelkkä sellun keitto kiinalaisille ei voi olla kannattavaa.

Puukuutiosta  on saatava ulos parempaa jalostusarvoa.

On itsestään selvää, että Suomi elää yrityksistä ja yritykset osaajistaan. Olemme samassa veneessä ja siksi olisi toivottavaa, että soutaisimme myös samaan suuntaan. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee uudistumista ja panostamista. Aikanaan sen hyödyn korjaa maan talous ja sen yksittäiset kansalaiset. Hallituksen esittämä EU:n elvytysraha on erinomaisen tärkeä myös kuntien palvelujen säilymisen kannalta. Tämä on havaittu myös Ruskolla.

Ismo Söderling

Valtuutettu (Sd)

Rusko