Kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King toi julki reilut 50 vuotta sitten Yhdysvaltain mustan kansanosan tunnot pitämällä pääkaupunki Washingtonissa puheen ”I have a dream – minulla on unelma”.  Hän julisti 250 000 kansalaisoikeustaistelijalle unelmoivansa siitä, että jonain päivänä mustat ja valkoiset  – orjien  ja orjien omistajien jälkeläiset – voisivat pitää toisiaan kädestä. Hän unelmoi myös ajasta, jolloin hänen neljä lastaan voisivat elää maassa, jossa heitä ei arvioida ihonvärin vaan heidän luonteensa mukaan.  Puhujan mukaan Amerikan mustille oli annettu katteeton shekki – tyhjiä lupauksia lunastettavaksi. Martin Luther King puhui anteeksiantamisesta – aivan kuten  presidentti Nelson Mandelakin 1990-luvun alussa.

Ruskolla on pitkään käyty yhden maaomistajan, Arto Heikkilän perikunnan kanssa vääntöä perikunnan maa-alueiden hyödyntämisestä. Noin 10 vuotta sitten väännettiin kättä suursikaloiden tulemisesta Ruskolle.  Nyt samalta suunnalta taas kuuluu tuttuja äänenpainoja: kalliota ja rakennusjätettä on tarkoitus murskata ja varastoida suuressa mittakaavassa jopa seuraavien 50 vuoden ajan.  Murskausprosessiin tarvittavat vedet kuulemma otetaan lähistöllä olevasta lammesta ja ohjataan ojia pitkin Ruskojokeen. Suunnitellussa muodossa toiminta lisäisi huomattavasti ympäristösaasteita, melua ja rekkaliikennettä kunnassamme. Ruskon demarit ovat omalla valtuustovoimallaan koettaneet tukea lähialueiden asukkaita – asukkailla on hätä tulevaisuudestaan ja omaisuudestaan. On itsestään selvää, että Suomi elää yrittämisestä – mutta kait silläkin on rajansa. Ei yrittämisen alttarille voi asettaa kymmenien, jopa satojen ihmisten koteja, elinympäristöä ja tulevaisuutta.

 

Maa-aineisten ottamista säädellään maa-aineslailla (555/1981). Lain mukaan ”Kunnan tehtävänä on ohjata ja valvoa maa-aineisten ottamissa kunnassa. Maa-ainesten ottamiseen tarvitaan pääsääntöisesti  lain mukainen lupa. Lupaedellytyksissä otetaan huomioon maa- ja kallioperän muotojen, erikoisten luonnonesiintymien, kauniin maisemakuvan sekä pohjavesien suojelu” (sitaatti Ruskon kunnan kotisivuilta).  Olemme aikoinamme valtuustossa hyväksyneet kunnan strategian, jota en valitettavasti löytänyt Ruskon kunnan kotisivuilta. Muistan hyvin ne ylevät ympäristötekstit, joita iltakaupalla sorvailimme strategiaan. Olemmeko antaneet ruskolaisille katteettoman ympäristöshekin?

Minullakin on unelma. Ruskolaiset kokoontuisivat jossain ja joskus pitämään toisiaan kädestä kiinni ja laulamaan yhdessä  ”Kalliolle kukkulalle”  Väinö Varmasen vuoden 1908 versiona. Marssia johtaisivat kunnan ympäristön tilasta huolestuneet kuntalaiset mukanaan Rusko-seuran ja Ruskon vihreiden edustajat. En unelmoi kettingeistä, joita on venevajassani riittämiin kiinni vanhoissa ankkureissa. Kansalaistottelemattomuus kuuluu Koijärvelle ja 1970-luvulle.

Unelmoin myös, että me kaikki valtuutetut uskaltaisimme vastata lupauksiimme viihtyisästä ja maalaismaisesta Ruskosta. Niin kauan kun olemme itsenäisiä, päätöksenteko on todella omissa käsissämme. Itsenäiselle päätöksenteolle täytyy löytyä myös katetta ja näyttöä.  Ruskolla on maine yhtenä Suomen parhaimmista kunnista. Miten on jatkossa?

Ismo Söderling

Valtuutettu (sd).