Suora kysymys, johon on vähän vastauksia. Kirkko elää ajassa ja paikassa. Nyt kansankirkkomme kompastelee homokeskustelun kourissa – joku on hyväksymässä homot kirkonpenkille saarnaa kuulemaan, toiset suovat rukoushetken heille, kolmannet jopa siunaamisen.
Samanlainen keskustelu käytiin kun naispappeutta puuhattiin Suomeen – naisteologeille osoitettiin monenlaista paikkaa. Vuosikymmeniä he toimivat uskonnonopettajina tai lehtoreina seurakunnissa. Nyt Suomi on saanut ensimmäisen naispiispansa, ja jatkoa varmasti seuraa.

Kirkko yhdistää meitä suomalaisia. Vaikka kirkosta eroaminen on yleistymässä, edelleen neljä viidestä suomalaisesta maksaa veronsa kirkolle. Viimeistään homokeskustelu osoitti, että kirkon sisäisillä riidoilla on myös vääjäämättä kirkon toimintaan liittyviä seurauksia: jos kirkollisveron tuotto alenee nykyisessä tahdissa, on seurakunnilla edessään vyön kiristäminen tai kirkollisverojen korotus.

Monien tutkimusten perusteella tiedämme, että ihmiset maksavat mielellään korkeitakin veroja, jos kokevat saavansa rahoilleen vastinetta. Suomessa on erinomainen koulujärjestelmä, toimiva terveydenhuolto ja oma armeijamme on turvaamassa kansankotimme. Kirkollisverojen vastineena saamme lohtua surun kohdatessa, iloa uuden elämän syntyessä.

On turha sulkea silmänsä tosiseikalta, että kirkko olisi naispappeutta ja homokeskustelua lukuun ottamatta yhtenäinen. Kyllä eriseuraisuutta on löytynyt – johan vaalikoneessakin kysytään kahdeksannessa kysymyksessä, mihin herätysliikkeeseen katsot itsesi kuuluvan. Niitä oli mainittu seitsemän, moni mainituista oli suurelle yleisölle varmasti täysin tuntemattomia.

Meillä ei ole varaa antaa kirkon rapautua sisältäpäin kiistoihin, joilla ei ole todellisuuspohjaa tämän päivän maailmassa. Ns. tavallinen kansa on jo tehnyt selvän valinnan: tasa-arvoisessa ja suvaitsevaisessa yhteiskunnassa ei sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella ole merkitystä. Heitä koskeva kirkollinen keskustelu saa jo selkeästi syrjintään viittaavia piirteitä. Jos kirkon väki ei tätä ymmärrä, se sahaa tietysti omaa oksaansa.

Demarit ovat tasa-arvon kannattajia ja vähäosaisimpien puolella. Haluamme, että kirkko keskittyisi olennaiseen; sisäisten oppiriitojen ja kuppikuntaisuuden sijasta olisi voimavarat käytettävä tasa-arvon lisäämiseen, köyhyyden sekä kärsimyksen vähentämiseen ja lohdun tuottamiseen. Maksamme mielellämme kirkollisveroja, jos tiedämme rahojen menevän rippikouluihin ja diakoniatyöhön. Monelle on vaikea perustella veronmaksua, jos sillä ylläpidetään kirkon palkollisten keskinäistä kiistelyä ja opillista pilkunviilausta. Ruskon demarit elävät ajassa ja tuntevat todellista vastuuta lähimmäisestään. Yhdessä kaikkien seurakuntalaisten kanssa.